Tämän viikon kantava teema on ehdottomasti ollut taide. Lehti- ja kirjataittojen välissä olen uppoutunut itselleni kaikkein omimpaan tekemisen muotoon – maalaamiseen. Olen sulkeutunut valkoisen kankaan äärellä omaan kuplaani ja ollut huomioimatta täysin auringonsäteiden paljastamien pölyhiukkasten yllättävää esiintuloa (ja siivoamista). Taide on kuulunut aina elämääni. Minusta piti tulla kuvataiteilija, mutta elämä päättikin toisin. Graafisen suunnittelijan maailmani on kuitenkin vuosi vuodelta täydentynyt yhä enemmän taiteen tekemisellä ja kokemisella.
Taide kuuluu kaikille – vai kuuluuko?
”No voinhan mä lähteä sun mukaan, vaikken mä taiteesta mitään ymmärräkään.” Kuulen tämän lauseen usein, kun pyydän ystäviäni mukaan taidenäyttelyyn. Voiko taidetta ymmärtää tai onko siitä lupa nauttia, jos ei ole perehtynyt taiteen maailmaan?
Itse en ymmärrä musiikista mitään. En osaa tehdä sitä, enkä puhua siitä oikeilla termeillä. Tästä huolimatta nautin musiikin kuuntelusta ja hoilaan epävireisesti tarttuvien biisien mukana. Miksi kuvataiteen katsomiseen ja kokemiseen vaaditaan ymmärrystä, mutta useiden muiden taiteenlajien kohdalla ei näin ole?
Lux Helsinki ja pastelliväriset talot
Rakastan Helsinkiä. Suhteemme on vain muutamaa kuukautta nuorempi kuin itse olen. Olen käynyt syntymässä toisaalla, mutta juurruttanut itseni sen maaperään.