creativity and inspirations
”Hei, olen Virpi. Olen graafinen suunnittelija ja yrittäjä.” Esittelin itseni näin eilisiltaisen hakukoneoptimointi-koulutuksen alussa. Kukaan paikallaolijoista ei kysynyt, mitä graafinen suunnittelija tekee. Joko he tiesivät, tai heitä ei edes kiinnostanut. Veikkaan ensimmäistä, mutta luulen ettei monikaan oikeasti tiedä.
Tiedättehän sen tunteen, kun on aivan kertakaikkisen haltioitunut jostakin. Kun henki salpaantuu pelkästä ajatuksesta ja perhosia alkaa lentelemään vatsassa. (Perhosia vatsassa on kyllä vähän hassu, mutta varsin kuvaava sanonta.)
Olin viime viikolla Aalto-yliopiston ja Grafian järjestämässä Visualizing Knowledge -seminaarissa ja workshopissa inspiroitumassa ja oppimassa. Koin noiden päivien aikana tunteita laidasta laitaan. Oli esityksiä, joista ei oikein saanut kiinni. Mieleen muistui aidosti ne kouluaikojen kuolettavan tylsät luennot, joiden aikana ajatukset karkasivat tahtomattakin toisaalle ja silmäluomet tuntuivat raskailta.
Ja sitten oli niitä kirkkaita hetkiä, kun haltioitui näkemästään täysin. Datavisualisoinnin mahdollisuuksista, nopeasti liikkuvasta kuvavirrasta, visuaalisista oivalluksista, teknisestä taidokkuudesta. Siitä sisäisestä palosta, mikä saa kaivamaan tietoa loputtoman määrän ja muokkaamaan sitä visuaalisesti kiehtovaan ja ymmärrettävään muotoon. Kehittämään ilmaisua kerta toisensa jälkeen eteenpäin ja yhä uudelleen etsimään ennen näkemättömiä tajunnan räjäyttäviä tapoja kuvata ja kuvittaa.
Juna pysähtyy nytkähtäen. Outoa puhetta, sanat eivät erotu vieraasta nuotista. Asemarakennusten kylteissä versaaleilla kirjaimilla nimiä. ALMELO, HENGELO, ENSCHEDE. Tasaisessa maisemassa laiduntavat lehmät ovat vaihtuneet kaikkialle levittäytyneisiin polkupyörälaumoihin. Istun asemalaiturilla matkalaukkuni päällä. Ihmiset poistuvat kovaäänisesti keskustellen yksi toisensa jälkeen kaupungin uumeniin. Poskisuudelmia vaihdetaan. Kolme, lasken. Aika kuluu, asema hiljenee. Ympäröivä pimeys tiivistyy sakeaksi seinämäksi. Jännittynyt odotus vaihtuu pikkuhiljaa hiipiväksi huoleksi ja pettymykseksi. Eddie. Ainoa kiintopisteeni paikassa, mikä tulisi olemaan kotini seuraavat kolme kuukautta. Hollanti, Holland, The Netherlands.
Tämän viikon kantava teema on ehdottomasti ollut taide. Lehti- ja kirjataittojen välissä olen uppoutunut itselleni kaikkein omimpaan tekemisen muotoon – maalaamiseen. Olen sulkeutunut valkoisen kankaan äärellä omaan kuplaani ja ollut huomioimatta täysin auringonsäteiden paljastamien pölyhiukkasten yllättävää esiintuloa (ja siivoamista). Taide on kuulunut aina elämääni. Minusta piti tulla kuvataiteilija, mutta elämä päättikin toisin. Graafisen suunnittelijan maailmani on kuitenkin vuosi vuodelta täydentynyt yhä enemmän taiteen tekemisellä ja kokemisella.
Tänään piti olla superpäivä. Tiedäthän – sellainen päivä, kun aamulla energisenä ja malttamattomana hyppää urheilutrikoisiin ja seilaa loppupäivän jonkinlaisessa lenkin jälkeisessä endorfiinipöllyssä.