osa 2
Edellisestä Tallinna-postauksestani kerkesi vierähtää tovi jos toinenkin. Viikot ovat olleet aika ajoin niin vauhdikkaita, etten tunnista omaa elämääni.
Visit Tallinna – nähtävää riittää
Visit Tallinna
osa 1
Meillä on mieheni kanssa ollut jo useiden vuosien ajan tapana juosta parin päivän mittaisia taidemaratoneja sopivan tilaisuuden tullen. Lapsemme eivät (vielä) jaksa innostua loputtomasta määrästä taidetta. Toki he silloin tällöin lähtevät suosiolla näyttelyihin mukaan, mutta tällaiset viikonlopun mittaiset taidematkat ovat kertakaikkisesti vielä lasten kohdalla out of question. Niinpä jätämme heidät toisinaan kotiin, lupaamme pizzarahaa ja leffailtaa. Tälläkin kertaa lähdimme siis hyvillä mielin matkaan kaksin, suuntana Tallinna.
Náxos – onnellisten saari
Olemme laskeutuneet arkeen. Emme tietenkään olisi halunneet vielä, vaikka syksyn tulo ja arjen kyytiin hyppääminen onkin sujunut ihmeen mutkattomasti. Vain hetki sitten, lomaltapaluupäivänä pulahdimme hotellin viileään altaaseen, tankkasimme itseämme kreikkalaisella jogurtilla ja paksulla vuoristohunajalla.
Naiset joita ajattelen öisin
“Minä olen M. Olen 43-vuotias. Olen vuosien varrella lukemattomina öinä ajatellut naisia – eikä se liity mitenkään seksiin. Olen ajatellut naisia niinä unettomina öinä, kun elämä/miesasiat/asenne ovat tolaltaan ja tuntuu, ettei se kauhea suden hetki pääty ikinä. Noina öinä olen kerännyt itselleni näkymätöntä historiallisten naisten henkivartiokaartia, suojeluspyhimyksiä, jotka johdattavat eteenpäin.”
Loma on ihmisen parasta aikaa
Mistä on hyvä loma tehty? Auringon nousun ja laskun väliin jäävistä ennalta määrittelemättömistä hetkistä, kun päivän kulkua ohjaavat mielihalut ja hetkelliset tarpeet. Liikuntaa jos huvittaa, ruokaa kun on nälkä. Uimista kirkkaassa vedessä. Kalaparvien seuraamista vedenalaisten kallioiden rosoisilla pinnoilla. Auringon lämpöön kietoutumista. Nukahtamista kirja kädessä rannalle, heräämistä aaltojen pauhuun. Ajan verkkaista lipumista, ajantajun häviämistä.